Asuntokaupan kuntotarkastaja (AKK) on alan tarvelähtöinen pätevyys. Asuntokaupan yhteydessä tehtävän aistienvaraisen ja rakennetta rikkomattoman kuntotarkastuksen tavoitteena on tuottaa puolueetonta tietoa asuntokaupan osapuolille rakennuksen rakennusteknisestä kunnosta, korjaustarpeista, vaurio-, käyttöturvallisuus- ja terveysriskeistä sekä toimenpide-ehdotuksista. Pätevöitynyt asuntokaupan kuntotarkastaja noudattaa tarkastuksessaan suoritusohjetta KH90-00394

Rakennusalan ammattilaiset tekevät kohteessa silmämääräiset havainnot mahdollista puutteista ja virheistä. Aistinvaraisesti voidaan havaita myös mahdolliset hajupoikkeamat rakennuksissa, kuten home, kreosootti, lahottajasienet jne.

Kuntotarkastuksessa käydään kohteesta läpi kaikki rakenteet, tilat ja rakennusosat suoritusohjeen KH90-00394 mukaisessa laajuudessa. Rakennuksen ja talotekniikan kunto arvioidaan rakennusalan ammattilaisten toimesta laaja-alaisesti toisin sanoen ”perustuksista piipunhattuun”

Pintakosteusmittauksessa tarkastetaan märkätilat ja vesipisteiden läheisyydet kalibroidulla pintakosteudenosoittimella. Pintakosteudenosoittimella voidaan havaita mittaustulosten ja tarkastajan kokemuksen avulla kosteusvaurioita. Pintakosteusmittaus on kuitenkin vain suuntaa antava kosteusmittausmenetelmä, johon liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Pintamittauksilla voidaan tunnistaa kosteuseroja, mutta sillä ei voida luotettavasti varmistaa rakenteen kosteuspitoisuutta

Materiaalinkosteusmittauksessa tarkastetaan märkätilat ja vesipisteiden läheisyydet kalibroidulla materiaalinkosteudenosoittimella. Materiaalinkosteudenosoittimella voidaan havaita mittaustulosten ja tarkastajan kokemuksen avulla kosteusvaurioita. Materiaalinkosteusmittaus mittaa rakennetta syvemmältä kuin pintakosteusmittaus jopa 30cm syvältä. Mittaustulosten ja tarkastajan kokemuksen avulla voidaan pinta- ja materiaalinkosteudenmittauksilla erottaa esimerkiksi normaali käyttövesien aiheuttama kosteus laatan ja vedeneristeen välissä kosteusvauriosta

Hiilidioksidimittaus tehdään kalibroidulla mittalaitteella tutkimuksen aikana. Sisäilman hiilidioksidi on pääosin peräisin ulkoilmasta, missä hiilidioksidin pitoisuus on noin 410 ppm. Sisätiloissa tärkein hiilidioksidin lähde on ihmisen hengitysilma. Hiilidioksidipitoisuus on siten ilmanvaihdon riittävyyden mittari. Hiilidioksidipitoisuutta käytetään tavallisesti ilmanvaihdon mitoituksen perusteena. Kun hiilidioksidipitoisuus nousee riittävän korkeaksi, alkaa se vaikuttaa hengityskeskukseen ja sen seurauksena hengitys kiihtyy (ilma loppuu huoneesta). Korkea hiilidioksidipitoisuus sisäilmassa aiheuttaa tunkkaisuuden tunteen, väsymystä, päänsärkyä ja näiden seurauksena työtehon alenemisen.

Merkkisavut ovat menetelmänä yksinkertainen tapa tutkia rakennuksessa tapahtuvia ilmavirtauksia. Savulähteestä päästetään tilanteeseen sopiva määrä savua, jonka kulkureitistä / reiteistä tehdään silmin havaintoja.

Hengitettävät hiukkaset ovat kooltaan <10 µm ja pienhiukkaset <2.5 µm. Sisäilman pienhiukkaset ovat pääosin peräisin ulkoilmasta. Taajamissa liikenne on pienhiukkasten yleisin lähde. Sisäilma ja huonepöly sisältää sekä orgaanisia että epäorgaanisia hiukkasia. Epäorgaanisia kuitumaisia hiukkasia ovat mm. mineraalivillakuidut ja asbesti. Orgaanisia hiukkasmaisia epäpuhtauksia ovat mm. homeitiöt, bakteerit, virukset ja punkit. Sisäilman hiukkasmittaukset suoritetaan ISO-21501-4 yhdenmukaisella kalibroidulla mittalaitteella.

Keittiön ja suihkuhanan virtaama tulee olla 12 l/min ja pesuallashanassa 6l/min. Virtaukset mitataan vedenvirtaamamittarilla ja annetaan tarvittaessa suositustoimenpiteet.

Lämminvesilaitteistossa olevan veden lämpötilan on oltava vähintään 55 celsiusastetta ja sitä on saatava lämminvesikalusteesta 20 sekunnin kuluessa. Lämminvesilaitteistosta saatavan veden lämpötila saa olla korkeintaan 65 celsiusastetta. Veden lämpötila mitataan tarkastuksen yhteydessä laserlämpömittarilla ja annetaan tarvittaessa suositustoimenpiteet

Joskus tarkastajien harkinnan perusteella rakenteisiin (esimerkiksi riskirakenteeksi luokiteltuun valesokkelirakenteeseen) on syytä tehdä rakenneavauksia, jotta rakenteiden kuntoa saadaan selvitettyä tarkemmin. Rakenneavauksiin tarvitaan aina rakennuksen omistajan suostumus. Rakenteet avataan asianmukaisilla välineillä, tarkastetaan aistinvaraisesti ja mitataan tarvittavilla mittalaitteilla, sekä paikataan tiiviiksi ja pintaan asennetaan valkoinen peitelevy, jotta rakenneavauksesta saadaan mahdollisimman huomaamaton

Joskus tarkastajien harkinnan perusteella rakenteista on syytä ottaa materiaalinäytteitä. Mikäli rakenteessa epäillään mikrobivaurioita, otetaan rakenteista materiaalinäytteet ja ne lähetetään akkreditoituun laboratorioon Turun Yliopiston Aerobiologian laitokselle tutkittavaksi. Tulosten perusteella rakenteiden mahdolliset mikrobivauriot saadaan todennettua

Kartoitusten tavoitteena on selvittää rakennusten sisältämät haitalliset ja vaaralliset aineet. Selvityksen kohteena voi olla määrätty materiaali tai vaikkapa koko rakennus. Kattava tai rajattu asbesti- ja haitta-ainekartoitus voidaan toteuttaa aina yksittäisestä materiaalista koko rakennuksen kattavaan kartoitukseen saakka. Kartoitustarve perustuu valtioneuvoston asetukseen asbestityön turvallisuudesta (798/2015), joka käytännössä velvoittaa tekemään asbestikartoituksen aina, kun purku- tai korjaustöitä tehdään ennen vuotta 1994 rakennetussa rakennuksessa. Tutkimme rakennukset myös muiden yleisimpien terveydelle tai ympäristölle vaarallisten aineiden, kuten PAH-, PCB- ja raskasmetalliyhdisteiden osalta